Kiinteistöbisneksen kahdet kasvot - osa #2

10:34 ap.

Kirjoittelin eilen hieman yleisemmällä tasolla kiinteistöbisneksen eroavaisuuksista Suomessa ja Yhdysvalloissa. Tänään ajattelin puolestani perehtyä (yleis)näyttöihin ja niiden eroavaisuuksiin - mikä toimii samalla tavalla maasta huolimatta, mikä taas ei?

Suomessa yleisnäyttöjä löytää helposti välittäjästä riippuen joko viikonlopuilta tai arki-illoilta - luultavasti molemmilta. Kuten jo eilen sivusinkin, näytöt ovat tavallisesti puolen tunnin mittaisia. Toki kohteesta riippuen näytöt voivat venyä pidempäänkin ja toiset näyttävät ottaneet 20-minuutin näytöt käyttöön, mutta keskimäärin puoli tuntia ei heitä paljoakaan todellisuudesta. Yhdysvalloissa käsitettä puolen tunnin yleisnäyttö ei tunneta alkuunkaan - viikonlopun yleisnäytöt kestävät kevyesti muutamasta tunnista viiteen tai kuuteenkin. Käytännössä katsoen välittäjällä on täysi päivä jo kahdessa tai kolmessa yleisnäytössä, eikä auta kuin toivoa, että asiakkaita riittää ostajiksi saakka.

Meillä täällä Suomessa saat paljon tietoa asunnosta välittäjältäsi - pääset tarkastelemaan taloyhtiön papereita kuin muutakin mahdollista liitettä jo paikanpäällä, kopioitakin on mahdollista saada, samoin kuin kaikki tämä skannattuna sähköpostiin. Ideana kuitenkin on se, että fyysistä paperia sinulle ei työnnetä käteen jo ensimmäisellä näytöllä puolikkaan riisin verran, mutta Yhdysvallat tekee tämän asian täysin toisella tapaa - saat käteesi kerralla vaikka kuinka suuret niput papereita, mainoslehtisiä ja kaikkea, mitä voi asuntokauppaan olettaa kuuluvan. Viittasin myös eilen siihen, että välittäjät tuntuvat olevan USA:ssa keskimäärin kärkkäämpiä kuin Suomessa, eikä rahasta arastella puhua asiakkaan kanssa.

Yksi ero paitsi mallitalojen kuin yksityistenkin asuntojen kanssa on suomalaisiin vastineisiinsa. Mallitalot lavastetaan suunnittelijoiden toimesta huonekaluilla (joissa muuten on yhä hintalaput kiinni - ja tietysti tarkat koordinaatit sille, mistä samaisen mööpelin voi ostaa myös itselleen), lavastajia käytetään aika herkästi myös hieman arvokkaammissa yksityisten toimeksiantajien myyntikohteissa. Suomessa sekä Yhdysvalloissa molemmissa kuitenkin viedään herkästi omat huonekalut suoraan pois huoneistosta siinä vaiheessa, kun siellä ei enää asuta - tässä ei suurta eroa ole. Niin - ellei sitten kyse ole lavastuksesta.

Meidän ollessa paikalla oikeanpuoleisella seinällä oli muutama hylly lisää ja pöydällä kaksi läppäriä, vasemmanpuoleinen taso taas oli täynnä erilaisia esitteitä ja mainoslehtisiä yhteistyökumppaneilta.

Eikä se talo ulkopuoleltakaan mitenkään hassummalta näyttänyt...

Asuntonäytöllä mallitalossa - meidän kokemuksemme

Matkalla ruokakauppaan kuljin aina ihanan kadun viereltä - uusia taloja, toisella puolella taas rakennettiin lisää samoja, ihania taloja. Koska kyseessä oli rakennuttaja, oli yksi taloista pyhitetty mallitaloksi - sitä pääsisi katselemaan arkisin useamman tunnin ajan, kunhan vain kävelisi ovesta sisään. Yksin en kuitenkaan kauppareissuillani viitsinyt paikalle mennä, se olisi tuntunut vähän liian nenäkkäältä - niinpä odottelin eräänä iltapäivänä miestä töistä kotiin, eikä toinen aavistanut alkuunkaan minun suunnitelmiani.

Johdattelin iltapäiväkävelyä oikeaan suuntaan, ja mainitsin kuin ohimennen mallitalosta. Miehen nyt ei varsinaisesti tarvinnut kahdesti miettiä, mitä olin hakemassa maininnallani takaa - pienen harkinnan jälkeen hän oli tosin onneksi jo myöntynyt siihen, että mennään nyt sitten katsomaan.

Hyvä, että saimme itsemme edes kokonaan ovesta sisään, kun kaapinkokoinen mies oli jo kättelemässä meitä. Nimeni aiheutti suurta hämmästystä, ja mies yritti epätoivoisesti onnistua ääntämään sitä oikein - samaan väliin hän kehaisi olevansa itse puoliksi tanskalainen. Liekö kuitenkin toisen tai kolmannen polven tanskalaisia, sillä yhtään tanskankielistä sanaa ei mieheltä irronnut, eikä hän muutenkaan vaikuttanut tietävän Tanskasta muuta, kuin maan nimen. Keskustelua aiheesta kuitenkin sai aikaiseksi, miehen vaimon nyökkäillessä innokkaasti taustalla. Siinä tuulikaapissa seisoskellessamme saimme kuulla, että paikalla olevat mies ja nainen todella olivat aviopari - molemmat tekivät päälle kymmentuntisia päiviä omassa kiinteistönvälitysfirmassaan, vuorotellen välillä myös lapsien hoidon kanssa. Kävi aavistuksen sääliksi.

Niin, ja sitä tuulikaappia ei varsinaisesti tuulikaapiksi kyllä rohjennut sanoa - kyseessä oli ennemminkin suuri eteinen, josta oli mallitalon luonteen vuoksi muokattu välittäjille sopiva toimistotila. Sieltä lähdimme kiertämään asunnon keskikerrosta, välittäjän seuratessa tietysti tiukasti kannoillamme. Marmoritasot, viimeistä huutoa olevat kodinkoneet ja puiset kaapistot - sekä kovapuulattia. Myös valaistus oli suunniteltu designerin kanssa yhteistyössä, joten yksityiskohdat tuotiin ainakin esille viimeisen päälle. Eteistilan kautta pääsi keittiöön, ruokailutilaan ja olohuoneeseen; olohuoneesta oli puolestaan käynti takapihalle. Me tosin vain pyörähdimme pihan puolella nopeasti ja lähdimme siirtymään yläkertaa kohden - se kun vaikutti paljon kiinnostavammalta.

Yläkerrasta löytyi kaikkiaan kolme makuuhuonetta, joista masterin yhteydessä oli oma kylpyhuone ja erilliswc. Makuuhuoneiden lattiamateriaalin valinta ei varsinaisesti yllättänyt - kokolattiamattoa. Myönnän kuitenkin, että kyllä minäkin sitä makuuhuoneessa suosisin - muualla en ehkä niinkään. Yläkertaa saimme ihmetellä ja kommentoida miehen kanssa rauhassa, sillä välittäjä oli jäänyt alakertaan juttelemaan vaimonsa kanssa. Kellariin siirtymisen jälkeen hän kuitenkin seurasi mukana kuin hai laivaa, kertoen talon huippuunsa hiotuista ominaisuuksista.

Ehkä hienoin ominaisuus oli kuitenkin hinta. Perustason varustelulla tällainen tulenuusi kolmen makuuhuoneen, kahden (ja puolen) kylppärin sekä kellarikerroksen talo irtoaisi vaivaisella 385 000 dollarilla.

Seuraavaksi huomasimme pitelevämme käsissä kolmen eri pankin esitteitä, mainoslappusia sekä käyntikortteja virkailijoille, joita välittäjät suosittelivat. Näiden lisäksi saimme erillisen kartan, jolle alueen vielä vapaana olevat talot merkittiin, pohjapiirrokset yleisimmistä muutamasta mallista sekä kaikki oleelliset, tekniset tiedot, käyttökustannusarviot sekä muutaman vielä valmistumisvaiheessa olevien talojen osalta hinnastot eri materiaaleille. Vielä olisi ollut mahdollista vaikuttaa siihen, millaisen kodin itselleen saa - ja olisihan se kieltämättä ollut aika hauskaa. Hinta kuitenkin kauhistutti - meistä ei kumpikaan ollut rehellisesti sanoen varautunut aivan sellaisiin lukemiin. Myönnettäköön myös se, ettei me ihan täysin tosissamme oltu myöskään ostoaikeissa, mutta olisihan se nyt ollut kiva...

Lähdimme montaa kokemusta rikkaampina ja toisaalta, myös vähän hämmentyneinä. Tiedän tarkalleen, mistäpäin Utahia haluaisin sen meidän oman kotimme löytää - katukin on ihan täysin tiedossa. Hinta vaan taitaa olla aavistuksen liian korkealla. Mutta no - jos me joskus ihan tosissamme alamme pyöritellä vaihtoehtoa kakkoskodista, pitää sijaintia miettiä vielä uudestaan. Alpine, anyone?

Iso ja valoisa olohuone, kokopuulattiat ja älyttömän pieni takapiha.

Niin... Olisihan tuolla kelvannut kokata päivällinen jos toinenkin.

Makuuhuoneessa tykkäsin vähän erilaisista ikkunoista - ja siitä omasta kylppäristä.

Eikä vessakaan yhtään hassumman näköinen ollut.

Kuvat lainattu kiinteistöä välittäneeltä välittäjältä luvan kanssa.

16 kommenttia

  1. Tuo esittelyn aika on kyllä aika hurjaa Suomeen verrattuna. 5 tuntia pahimmassa tapauksessa yksin, ilman ketään katsojaa on varmasti aika puuduttavaa. Stailataanko siellä paljon asuntoja, jos myyjät ovat jo kerenneet muuttaa pois? Onko siellä muuten yleistä omistaa kakkosasunto, ns kesämökki kuten meillä, jossa viettää lomia? Joillain niitä tuntuu sarjoja katsellen olevan, mutta onko se yleistä vai varakkaiden herkkua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta! :-D Tosin, mitä ainakin itse seurailin, ihmiset kävivät ainakin SLC:n alueella tosi reippaasti näytöillä. Ei sen puoleen, sekin pitää muistaa, että etenkin metropolialueella (jossa mekin oltiin) ihmisiäkin on moninkertaisesti esim. tänne Kymenlaaksoon verrattuna, että selittäähän sekin jo paljon :)

      Stailaaminen on minun käsittääkseni vähän "rikkaampien huveja" - stailistit maksaa TODELLA paljon, ja huonekalujen vuokra (tai joissakin tapauksissa ostaminen) ei sekään ole kauhean halpaa lystiä. Mitä taas kakkoskoteihin tulee, ainakaan Utahissa se ei hirveän yleistä tuntunut olevan. Lake houset / kotoisasti suomalaisittain mökit taitavat olla nostamassa suosiotaan, mutta Utah ei varsinaisesti mökkeilijän paratiisi ole, joten Utahin osalta tuskin suurta muutosta tulee, hehe :-D

      Täähän melkein huutaa kolmososaa...

      Poista
  2. Kuulostaa todella erilaiselta verrattuna Suomeen! Tuo talo on kyllä todella nätti, mutta hinta on melkoinen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eroja on juu jonkin verran! :-D Heh, mä eilen löysin (valitettavasti?) juurikin mun "tavoitealueeltani" kaksi ihan täydellistä taloa; toisessa hinta oli lähemmäs $500,000, toinen jäi alle neljän. Ei tuo toinen osapuoli silti kovin lämmennyt, mutta eihän se varsinaisesti estänyt mua pyytelemästä lisätietoa... Hups! :-D

      Poista
  3. wouuu mikä talo! :o

    http://more-than-we.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kieltämättä aika näyttävä! :)

      Poista
  4. Näyttävä talo, tuolla olisi kiva asua... Kivanoloinen blogi muutenkin, ja tässä postauksessa oli paljon sellaista tietoa, jota en kyllä taatusti tiennyt etukäteen!

    http://thesecondstartoright.blogspot.fi/

    Siinä mun blogi :)

    Reetta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kieltämättä ollut hienoisia pakkomielteitä kyseisen rakennuttajan kohteisiin tuon jälkeen, mutta mies ei oikein ole innostunut... :-D No, suostuttelu jatkuu. Kiitos kauniista sanoista - pitääpä käydä vilkaisemassa sinun blogiasi! :)

      Poista
  5. Nyt ei voi muuta sanoa kuin että WAU! Harvoin törmää näin mielenkiintoiseen blogiin! Jään seurailemaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, tässähän nyt ihan häkeltyy kehuista! :-D Kiva kuulla, että blogista löytyy jotakin tarttuvaa! :)

      Poista
  6. Tosi kiinnostava blogi sulla! Ja todella paljon eroja löytyy, mutta pakko myöntää että tosi upee toi asunto... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ja kieltämättä, tuo talo oli kyllä ihan käsittämättömän kaunis. Olisihan siellä majaansa pitänyt :-D

      Poista
  7. Mielenkiintoinen blogi kyllä sinulla! :)

    VastaaPoista
  8. No sielläpä on kyllä pitkiä näyttöjä! Ja kyllähän tuossa talossa kelpais asua! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On - jos multa kysytään, niin ehkä liiankin! :-D Ehkä me vielä joskus... :)

      Poista